Maukas -ton -ton

Vuosi sitten näihin aikoihin pyörittelin mielessäni allergia-aiheisen instagram-tilin perustamista. Anoppini oli jo useamman kerran sanonut, että minun pitäisi perustaa blogi, mutta instatili kuulosti paljon matalamman kynnyksen ratkaisulta.

Instagram-tilin päädyin tammikuun lopussa perustamaan – omaksi inspiraatioksi, motivaattoriksi, havahduttajaksi ja muistikirjaksi. Olin nimittäin täysin vakuuttunut, että meillä syödään vain makaronia ja jauhelihaa ja välillä vaihtelun vuoksi spagettia ja lihapullia. Ruoanlaitto, asia jota olen aina rakastanut, oli muuttunut pakkopullaksi, väistellen niitä noin neljääkymmentä raaka-ainetta, joita lapseni ei allergioiden ja yliherkkyyksien vuoksi voi syödä.

Rajoitteiden välttely alkoi kevään korvalla tuntua enemmän taas mahdollisuuksilta kuin ahdistukselta ja sain uutta intoa arkiseen ruoanlaittoon. Kesällä tutustuin joukkoon upeita naisia, joiden kanssa yhteisenä nimittäjänä meillä on mm. lasten allergiat, yliherkkyydet ja refluksin mukana tuomat haasteet. Oli mahtavaa kun elämään tupsahti yhtäkkiä ihmisiä, jotka ymmärsivät, kuuntelivat, tukivat ja pitivät yllä mustaa(kin) huumoria.

Syksyllä olin hämmentynyt kun minua pyydettiin mukaan Pikkusiilit-someyhteisöön. En ymmärtänyt miksi minä, mitä annettavaa minulla on kenellekään tai miten minun arkiset kokkailuni valtavirta-allergioista poikkeavana hyödyttää ketään. Päätin kuitenkin uskaltautua mukaan tähän kelkkaan. Pikkusiilit on minulle sydämen asia ja sen lisäksi myös henkireikä siitä muusta, mitä elämässäni teen ja olen.

Marraskuussa pyöritin piparireseptiä, jonka piti olla vain ratkaisu yhden pienen ruokarajoitteisen lapsen joulun aikaan – ja siinä samassa ehkä parempi ratkaisu omalle lapselleni, kuin viime vuotiset vaaleat piparkakut, joiden makuun en ollut tyytyväinen. Tein usemmankin testitaikinan ja taikina tuntui toimivan mitä erilaisimmilla jauhoilla. Olin haljeta innosta jokaisen testitaikinan kohdalla. Vastaanotto julkaisemalleni reseptille oli huikea! Ei ollut yksi tai kaksi nenäliinaa, jotka kului ennen joulua iltaisin kun luin palautetta reseptistä ja tarinoita pienistä piparin leipojista, joille tämä mahdollisti omat ruokavalioon sopivat piparit.

Iltasanomat kirjoitti erittäin hyvän allergia-aiheisen artikkelin, joissa Pikkusiilin piparit olivat kokeilussa. Jutussa minua tituleerattiin ruokabloggariksi. En ollut ajatellut asiaa näin, mutta siitä lähti asian uudelleen kypsyminen. Erikoisen Hyvää -blogin Kristiina innosti minua ja valoi uskoa siihen, että se riittää kun tekee omaa juttua, rakkaudella. Näinpä useiden vuosien ajan anopin virittelemä idea on nyt tässä.

Yksi vastaus artikkeliiin “Maukas -ton -ton

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s