Juhlaa -ko?

Sukujuhlat, tekemistä, seuraa ja valmiit notkuvat ruokapöydät. Perheenäidin unelmapäivä, ehkä. Siltä se kuulostaa, etenkin jälkimmäinen, vapaapäivä keittiöstä. Ei ruokalistan mietintää, ei kaupassa käyntiä, ei ruoan valmistusta eikä tiskejä!

I H A N A A ! Paitsi kun perheessä on moniallergikko.

Eräänkin kerran vastaavassa tilanteessa luotin siihen, että pitopalvelu hoitaa sovitusti allergikolle ruoan ja vastaavat tarjoilut. Lounaaksi hän saikin hyvän annoksen, tosin salaatiksi hänelle oli varattu jokaisen porkkana-allergikon unelmasalaatti : porkkanaraaste. Jälkiruoaksi lapselle oli varattu rahkaa, josta selvisi myöhemmin, että sen oli ajateltu korvaavan myös myöhemmin oleva kakkukahvien tarjoilu (pikkuleipiä, täytekakkua, suolaisia syötäviä…). Lopputulos oli se, että lapsi söi ihmetellen rahkaa kun kaikki muut söivät herkullisen näköistä täytekakkua. Joustin suolaisten kanssa sen verran (koska nälkäkin alkoi lapsella olla), että annoin hänen syödä karjalanpiirakoita, joissa oli epäsopiva öljy. Seurauksena noin kuukauden tuskat ja ehkä se oli osa syynä myös lukuisien ruoka-aineiden kaatumiseen.

Nyt ajattelin lähteä liikkeelle sillä asenteella, että varaudun lähtemään kylmälaukun kanssa liikkeelle. Juhlien viettopaikalta sain kuitenkin toiveikkaan ilmoituksen, että lapsen ruokavalio huomioidaan tarjoiluissa. Sanoinkin puolisolleni, että ehkä varaamme vain jotain keksejä ja jotain suolaista kaiken varalta mukaan. Helpottunein mielin pystyin keskittymään muihinkin asioihin kuin lapsen ruokailujen pähkäilyyyn…. Kunnes sähköpostiini kilahti viesti, jossa kerrotaan mitä tarjolla tulee olemaan ja huomaan, että joudun palaamaan kylmälaukku-ajatteluun, vaikkakin osan ruoista sain sumplittua niin, että ne sopii lapselle.

Houkutteleva vai ahdistava ajatus?

Nyt yritän päästä ahdistuksesta ja ärsytyksestä yli ja miettiä mitä herkullista leipoisin lapselleni mukaan juhliin. Jos tilanne olisikin vaikka se, että lapsen ei tarvitsisi tuntea kateutta siitä mitä kaikkien muiden lautasilla on.

Itkettää. Harmittaa. Ahdistaa. Surettaa. On ulkopuolinen olo. Siinä tämän päivän fiilis.

P.s. Jos satut tuntemaan meidät tai jonkun jolla on vastaava tilanne, sen sijasta että voivottelet, että onpa teillä HANKALAA, ole kiltti ja tee mieluummin jotain sellaista, joka lohduttaa ja tuo toivoa ja iloa. Kiitos.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s