Poissa lautaselta

Meillä olevat ruokarajoitteet ovat eivät-ne-ehkä-kaikkein-tyypillisimmät. Gluteeni- eikä viljaongelmaa ole, ja maitotuotteetkin sopivat oikein hyvin. Mansikkaa, sitruksia, suklaata ja tomaattiakin lapsi voi syödä. Osittain tästä johtuen minun on ollut hankala löytää vertaistukea – olen saanut ymmärtää, että meillehän sopii melkein mikä vain kun maito ja viljat sopii. Koen, että samankaltaisia haasteita meillä kuitenkin on kuin gluteenitonta ja maidotonta ruokavaliota noudattavilla. Allergialapsen elämä ei ole vain sitä, että saadaan sopiva ruoka lautaselle. Se erilaisuuden tunne, altistuksien aiheuttamat oireilut, jatkuva tarkkailu, valvotut yöt jne jne.

Epäsopivia:

  • Peruna, riisi
  • Kananmuna
  • Kalat, broileri, kalkkuna
  • Porkkana, selleri, palsternakka, paprika…
  • Omena, päärynä, melonit, rypäleet, kiivi, papaija, mustikka…
  • Soija, palkokasvit
  • Siemenet, pähkinät, manteli
  • Auringonkukkaöljy, rypsi- ja rapsiöljy
  • Mausteet yrttejä lukuunottamatta, pahimpina kurkuma, kaneli, kardemumma, pippurit..
  • Väriaineet
  • Lisäaineet, pahimpina e330, e300, e200, e202

Lista on pitkä ja tästä johtuen meillä ei juuri valmiita kaupasta ostettavia valmisteita ole. Pakkausmerkintöjä saa tavata jokaisella kauppakerralla ja silti virheitä tapahtuu. Eräälläkin jogurttivalmistajalla on jogurteissa käytetty sekä peruna- että maissitärkkelystä ja aina saa olla tarkkana, että osuu oikea purkki käteen.

Meillä on kuitenkin käytössä paljon sopivia raaka-aineita. Kotioloissa ruokavalio hoituu ja ollaan aika hyvässä tasapainossa nyt. Itse olemme nyt hyvinkin sinut käytössä olevien ruokien kanssa, enkä osaa kaivata juuri mitään ruoka-aineita päivittäiseen ruoan laittoon. Silti tästä kirjoittaminen nostaa karvat pystyyn, palan kurkkuun ja koko keho jännittyy puolustautumaan.

Haluan opettaa lapselleni, että hänen erityisruokavalionsa ei ole sellainen asia, jota täytyy hävetä, puolustella tai pelätä, vaikenemisesta puhumattakaan. Haluan, että se on osa normaalia elämää – ihmisiä on niin erilaisia tällä pallolla, ruokavalion suhteen ja muutenkin. Tämän eteen joudun itse usein menemään epämukavuusalueelle, vaatiakseni tasapuolista kohtelua lapselle. Tämä ei usein vaadi kovinkaan kummoisia järjestelyjä ja aina olen itse valmis tekemään sen eteen töitä ja silti se on itselleni vaikeaa. Olla vaativa, haluamatta olla vaivaksi tai olla nostamatta allergioita huomion keskipisteeksi.

Ravintolakäynnit olivat minulle pitkään vaikeita lapsen kanssa. Tuntui huonolta vaatia erityistä huomiota ja tarkkoja tietoja annoksen sisällöstä. Halusin myös olla olematta vaivaksi ja löytää annoksen listalta. Pikkuhiljaa olen oppinut, että yleensä palvelualttiutta löytyy kun osaa pyytää ja selittää tarkasti rajoitteet. Pari kertaa olen tilannut lapselle pelkän pastan oliiviöljyllä ja mozzarellajuustolla sekä lisäksi kurkkua ja tomaattia – ja lapsi on ollut mitä onnellisin saadessaan lempiruokaansa.

Toivoisin allergioiden ja yliherkkyyksien saavan lisää näkyvyyttä. Tietoisuutta ihmisille, ymmärrystä ja allergisille rauhaa syödä sitä mikä sopii ja ei aiheuta oireilua. Peruna on peruna-allergikolle peruna vaikka sen kasvattaisi kukkaruukussa puhdistetulla vedellä kastellen. Lisäaineeton ja luomu – merkinnät eivät poista ruoka-aineen proteiinirakennetta. Toki puhtaus on hyvästä, etenkin suolioireisen ruokavaliossa, mutta allergia on ja pysyy puhtaudesta huolimatta.

Usein minulta kysytään, että mitä siitä sitten tulee jos syö vähän vaikkapa porkkanaa. ”Pientä ihottumaako? -Eihän se haittaa.” Ihottumaa lapselle ei yleensä yhdestä altistuksesta tule, mutta hän saa vatsavaivoja ja suolioireita, jotka kestävät toisinaan pitkään. Joskus on mennyt kolmisen viikkoakin siihen, että suoli on toipunut kahden lusikallisen kääretorttuvahingosta (sis. kananmunaa ja sitruunahappoa). Kolme viikkoa! Kuinka moni aikuinen ottaisi itselleen ”ei se haittaa”-mentaliteetilla kolmen viikon kivut, tuskan hiet, levottomat jalat ja keskittymishäiriöt? Epäilenpä, että ei kovinkaan moni.

Se positiivinen asia, mitä on tapahtunut lapsen allergioiden myötä on, että myös perheen aikuisista toisen vatsavaivat ovat vähentyneet ja toisen iho voi paremmin. Koko elämän ajan atopiana ”hoidettu” iho on nyt parempana kuin koskaan, ainakin niin kauan kun en koske lisäaineisiin ja esim. auringonkukkaöljyyn. Terveyden lisäksi myös makuaisti on herkistynyt ja ruoka maistuu hyvältä ilman suuria määriä mausteita kun sen ruoan oman herkullisen maun saa esiin.