Hiekkaisia ajatuksia

Yhdysvaltalaisen tutkimuksen mukaan lika suojaa lasta allergioilta ja astmalta.

Jos tämä olisi aukoton totuus, en varmasti kirjottaisi aiheesta nyt, enkä ainakaan allergikon äitinä. Vauvavuoden aikana (ja sen jälkeen) lika- ja pöpöaltistuksia on ollut mielestäni (sotkun siivoajana) riittävällä tahdilla.

Lapseni oli aikainen liikkeelle lähtijä. Niinpä hän oli jo isompien perässä hiekkalaatikolla, nurmikolla ja sammaleikoissa jo puoli vuotiaana. Sitäkin aiemmin kulki toki mukana, mutta yleensä kantorepusta kurkkien. Sisälläkään meillä ei ole steriiliä ympäristöä, lemmikin karvojakin löytyi, samoin kuin vesikuppi, josta oli hyvä harjoitella juomista. Kiinteiden syömistä aloitellessa ruokailu aloitettiin kokonaisilla paloilla, ei steriilisti. Ja tästä huolimatta saimme pian huomata olevamme polvia myöden upottavassa allergiasuossa.

Mikä tähän johti, siihen ei kellään ole vastausta. Ehkä perimä, ehkä sairastuminen, ehkä antibiootit, ehkä joku muu, ehkä joidenkin näiden summa. Valehtelisin jos väittäisin, etten päivääkään vaihtaisi. Kyllä vaihtaisin. Monta kivuliasta, mysteeristä, kipeää ja levotonta päivää ja yötä vaihtaisin miellyttävämpiin. Ei kukaan ansaitse kuukausien tai vuosien piinaa etsiessään allergian aiheuttajaa, joka ei näy missään allergiatesteissä. On vain jaksettava. Jaksettava testata. Piinata lasta, täyttää ruokapäiväkirjaa, palata kysymysmerkkinä alkupisteeseen ja aloittaa alusta. Väsyttää, kenelläkään ei ole vastausta kysymyksiini, kaikki ovat jo aivan puhki huonoista öistä. Kyllä, kyllä voisin vaihtaa nämä hetket.

Lasta en vaihtaisi mistään hinnasta. Rakkauden voimalla olemme puskeneet eteenpäin. Välillä päässeet jo siirtymään eteenpäin, kunnes on tullut uusi humpsahdus suohon. Se on ollut helpompi kestää, koska on ollut luotto siihen, että täältä noustaan ja tästä selvitään. Uusi suonsilmä, kevät, on jo nurkan takana. Nyt on vielä helppo hengittää ja luotto selviämiseen on kova, toukokuussa koivun kukinta-aikaan voin olla täysin eri mieltä selviämisen tasosta.

Alussa mainitsemaani tutkimukseen palatakseni, olen kyllä yhtä mieltä siitä, että lika on hyväksi. Etenkin lapsille. Mitä suurempi sotku, sitä hauskempaa on yleensä ollut. Kaikki eivät siedä hiekkaa ja kuraa ja sen pitäisi olla mielestäni enemmän kuin ok eikä sen tulisi päätyä muiden arvosteltavaksi.

❤️

Toivon, että allergikkoperheiden ei tarvitsisi kohdata syytöksiä ja luuloja siitä, että allergikkoa on pidelty vauvavuoden ajan kaikelta suojaavassa kuplassa. Se, niinkuin moni muukin arvostelu loukkaa, ainakin minua. Allergioiden synty ei ole kiinni vain ja ainoastaan vanhempien valinnoista.

Yhteiskunnassamme on valloillaan neuvojen ja arvostelun kulttuuri. Joku tykkää yhdestä tavasta ja toinen toisesta – mielestäni näiden ei pitäisi sulkea pois sitä, että molemmat tavat voisivat olla paras tapa. Olemme erilaisia vanhempia, persoonia, luonteita. Lapset ovat erilaisia, persoonia, luonteita. Perheiden kulttuurit ovat erilaisia, omanlaisiaan, yhtä arvokkaita. Jollain meistä on silmälasit, jollain elämää rajoittava pitkäaikaissairaus, jollain allergia. Annetaan tilaa toisillemme.