Kiitos

Tämä teksti on omistettu lapseni ystävien vanhemmille.

Olen saanut luottamuksen hippusia takaisin, kiitos teidän. Lapseni on saanut kokea olevansa arvokas ja tasavertainen, kiitos teidän.

Tämän talven aikana lapseni on ollut useammilla synttäreillä ja kaverilla kylässä kun on ollut tarjolla syötävää. En ole vienyt kertaakaan lapselle mukaan omia eväitä. Olen oppinut olemaan pelkäämättä. Olen sanonut ääneen ”anafylaksian vaaraa ei ole, teidän ei tarvitse jännittää eikä pelätä”. Olen oppinut sanomaan, että paljon on epäsopivia, mutta mahdollisuuksiakin jää. Olen oppinut hengittämään, nauttimaan siitä, että joku muukin ymmärtää, että emme ole ruokarajoitteisia vain kiusallamme.

Lapseni on ollut kiitollinen näistä hetkistä, hän on kyyneleet silmissä selittänyt kuinka hän on saanut syödä ihan samaa mitä muutkin. Ensimmäisenä kotiin tultua ja viimeisenä ennen yöunille nukahtamista. Olemme itkeneet yhdessä onnenkyyneleitä. Lapseni suhtautuminen omiin allergioihinsa on muuttunut parempaan suuntaan, ruokarajoitteet eivät ole enää ihan niin arkoja, eivät pelkkä peikko ja eriarvoisuuden lähde.

K I I T O S !

Sanat eivät millään määrin riitä kuvaamaan tätä kiitollisuuden määrää. Te olette kultaakin kalliimpia.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s